E-kirjat ja paperikirjat
Harvinaiset maametallit ovat näyttöjen materiaalia
Kaikki litteät näytöt, joita on televisioissa, tableteissa, matkapuhelimissa, sähkökirjojen lukulaitteissa ja monissa muissa kannettavissa laitteissa ja teknologian tuotteissa, autot mukaan lukien, joissa on litteä näyttöruutu, tarvitsevat raaka-aineekseen harvinaisia maametalleja, joiden suurin tuottajamaa on Kiina.
Kirjojen kierrätys on kirjastojen ja antikvariaattien toimiala, joka säästää raaka-aineita
Kaikki perinteiset kirjat ja printtimedia tarvitsevat valmistusaineekseen paperia, jonka raaka-aine on suurimmaksi osaksi puusta saatu puukuitu. Kierrätyspaperia käytetään, mutta uusiopaperin käyttö on vieläkin melko marginaalista verrattuna uuden paperin käyttöön. Yritykset kehottavat välttämään turhaa paperin käyttöä neuvomalla työntekijöitään ja asiakkaitaan ottamaan tulosteet vain dokumenteista, joista tarvitaan välttämättä paperinen kappale.
Harvinaisia maametalleja tarvitsevien litteiden näyttöjen tuotanto kasvaa nopeasti. Litteät näytöt ovat tarpeen mm. e-kirjojen lukemiseen tarkoitetuissa lukulaitteissa.
Myös lukuisat muut teknologian haarat ovat riippuvaisia harvinaisista maametalleista. Fyysikon ja tiedetoimittajan Jarmo Walleniuksen artikkelissa Kemia-lehdessä 1/2012 Harvinaiset maametallit pyörittävät maailmaa, yksilöidään havainnollisesti mitä alkuaineita missäkin teollisuuden tuotteessa tarvitaan.
Kirjojen häviämätön kulttuuriperintö ja sen uusintamisen kanavista
Kirjat ovat häviämätöntä kulttuuriperintöä, jota ei siinä muodossa kuin joskus julkaistut, loppuunmyydyt teokset sisältävät, saa enää muuten kuin lukemalla kirjan. Antikvariaatit ja kirjastot kierrättävät kirjoja. Sama kirja kulkee useiden käsien kautta ja jokaisen kirjan sisältö siirtyy yhä uusien lukijoiden kulttuuriseksi pääomaksi. Antikvariaateista saa kirjoja, joita ei ole digitaalisessa muodossa saatavana. Kirjastot kierrättävät kirjoja lainaamalla samoja kirjoja kymmenille tai ehkä sadoille lukijoille ennen paperisen kirjan väistämätöntä loppuun kulumista.
Antikvariaateista voi saada korvaavan teoksen myös kirjastolainaukseen, kun monimutkainen byrokratia sallii täydennysostot. Klassikoiden ja suosikkiteosten jotkin painokset pääsevät näin jälleen uusien lainaajien ja sukupolvien ulottuville.
Digitoimalla kirjojen sisällöt kulttuuriperintö tallennetaan entistä laajemman käyttäjäkunnan ulottuville ja samalla se säilötään formaattiin, joka tekee mahdolliseksi jatkaa sisältöjen käytettävyysaikaa.
Minä en pysty enää sairastuttuani kääntämään paperikirjojen sivuja, joten sähköiset kirjat ovat ainoa vaihtoehto. Kun lukulaite (minulla sama tietokone, jonka kautta muutenkin elän) on hankittu, kirjaston kasvattaminen ei enää syö luonnonvaroja. Ja kotonakin säästyy tilaa.
Kun tulee eteen kirja, joka on saatavilla vain paperimuodossa, minun on skannautettava se, jotta pystyisin lukemaan. 300-sivuisen a4-kokoisen kirjan skannaaminen ja OCR:ääminen maksaa Suomessa 200-300 euroa. Lähettämällä sen Romaniaan skannattavaksi selviää postikuluineen 68 eurolla. Onko tämä tilanne ehdokkaan 213 mielestä OK ja jos ei, mitä asialle pitäisi tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
Vielä ollaan reilusti pärjätty maametalleilla, koska tietenkin arvokkaat aineet otetaan talteen purettavista laitteista. Tämä on itse asiassa melkoisen iso bisnes Aasiassa.
Fyysisissä kirjoissa ongelma on siinä, että hyvin iso osa käytetystä paperista huononee melko nopeasti, tehden kirjan lukukelvottomaksi. Jo sata kirjaa vaatii apulaitteita, jolla niitä voidaan siirtää paikasta toiseen.
Sähköisillä kirjoilla puolestaan on monia hyviä puolia, kuten se etteivät tarvitse paperia, eli puut voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen.
Bittikirjoista voidaan tallentaa kopio ympäri maailmaa oleviin tietovarastoihin, joka vaatii vain mitättömän kulun.
Käsittämättömän pitkät teosten suoja-ajat ovat suuri ongelma varsinkin sähköisille kirjoille. Itse en voi käsittää miksi Tarzanin luojan (Edgar Rice Burroughsin) tuotanto vuoden 1920 jälkeen on vieläkin suojattu!
Melkein sadan vuoden pituinen suoja-aika on aikamoista liioittelua, joka aiheuttaa jopa teosten häviämisiä, mikä ei varmasti ollut tavoitteena viime vuosisadan alussa.
Projekti Gutenberg pyrkii skannaamaan vanhoja kirjoja joiden suoja-aika on lähestymässä, jolloin ne voidaan julkaista sähköisessä muodossa suoja-ajan loputtua. Myös muutamia suomalaisiakin kirjoja on julkaistu näin.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.lonnrot.net/valmiit.html listaa 1013 valmista e-kirjaa. Muutama on ruotsiksi. Pohjoismaiset kielet löytyvät parhaiten projekti runebergin kautta: http://runeberg.org/katalog.html
Ilmoita asiaton viesti
”300-sivuisen a4-kokoisen kirjan skannaaminen ja OCR:ääminen maksaa Suomessa 200-300 euroa.”
Toivon mahdollisimman monen kirjan päätyvän digitaaliseen muotoon ja kirjastolainaukseen sekä myyntiin sähkökirjana. Jälkimmäisessä kommentissa mainittu pitkä suoja-aika on epäkohta, joka tietenkin suojelee kirjailijan perikunnan etua, mutta on vain sähkökirjoja käyttävälle ikävä tosiasia törmätä. Yksi lähisukulaiseni ei sairautensa vuoksi pysty käyttämään edes tietokonetta tai sähkökirjan erillistä lukulaitetta, vaan vain paperille kopioituja kirjan sivuja.
Esteettömyys on omassa ajattelussani yksi tärkeimpiä politiikan päämääriä. Liikkumisen esteettömyys jo ymmärretään EU-tasolla, mutta lukemisen esteitä ei ole riittävästi poistettu. Pitkä suoja-aika on hankalimpia esteitä kirjojen sähköisen muodon toteutumisessa. Suomessa kirjan skannaus ja OCR:n liittäminen tiedostoon on liiketoimintaa. Siitä pitäisi tehdä tuettu toiminto lukijan kustannusten alentamiseksi. Lainsäädännön tulisi ottaa huomioon tämä. Yleinen kulttuuristen palvelujen arvostus ei ole Suomessa kovin korkealla poliitikkojen agendalla. Itse olen kulttuuriarvojen puolustaja ja haluan ajaa myös kirjojen lukemisen mahdollistamista kaikin tavoin.
Ilmoita asiaton viesti
Minun huoleni oli lähinnä tuo suomalaisen työn kohtuuton hinta asiakkaalle. Yksittäisiä kohteita tukemalla ongelma ei poistu. Netin ja tullivapauden myötä mitä vain voi lähettää vaikka Romaniaan työstettäväksi, ja sinne menevät myös asiakkaan rahat.
Ilmoita asiaton viesti
”Minun huoleni oli lähinnä tuo suomalaisen työn kohtuuton hinta asiakkaalle.”
Siihen itsekin kiinnitin huomioni. Tuetulla toiminnolla tarkoitan sitä, että tuettaisiin palvelun hankkijaa eli tämä saisi Kela-korvauksen jotta ei joutuisi maksamaan kohtuuttomasti.
Kun Kela-korvauksia leikataan jatkuvasti ja sairaiden ja vammautuneiden etuuksia leikataan ja huononnetaan, tähänastisen hallituksen linja jatkuessaan torjuu uudet korvauskohteet. Mitään pikaista linjanmuutosta asiaan on tuskin tulossa.
Lähisukulaiseni sairaus on osoittanut, mihin suuntaan on oltu menossa. Hänen tarvitsemansa palvelut ovat vuosi vuodelta vaikeammin saatavissa.
Ilmoita asiaton viesti