thoulne Perinteestä voimaa

Tietotekniikan vallankumous tapahtuu 10 - 20 vuoden päästä

  • Tietotekniikan vallankumous häämöttää 10 - 20 vuoden päässä.
    Tietotekniikan vallankumous häämöttää 10 - 20 vuoden päässä.

Oletko diginatiivi? Siinä tapauksessa olet todennäköisesti osallinen tulevaisuudessa tapahtuvasta tietotekniikan vallankumouksesta, joka mullistaa kaikki olemassaolevat käsityksemme työnteosta ja tietotekniikasta. Tämän päivän käytettävissä olevat kyvyt hyödyntää digitaalisuutta ja tietotekniikkaa ovat vasta harvojen hallussa. 10 - 20 vuoden kuluessa kaikki yhteiskuntien toiminnot tulevat muuuttumaan pohjia myöten. Nykyopetus on vielä riippuvainen ei-diginatiiveista ja hupenevista koulutusbudjeteista. Yhteenveto alan opetuksen lyhyestä historiasta Suomessa.


Digitaalisuuden "historiaa" subjektiivisesti

 

1960-luvun puolivälissä tutustuin ensi kertaa digitaaliseen tekniikkaan eräässä harrastelijoille tarkoitetussa ruotsalaista alkuperää olevassa kytkentäkaaviossa, jonka perusteella saattoi valmistaa FM-virittimen. Rakensin itselleni kuitenkin analogisen FM-radion. Pidän analogisesta tekniikasta edelleenkin enemmän kuin digitaalisesta, kun puhutaan radiovastaanotinten tekniikasta.

 

Arvostan myös enemmän analogisia musiikkitallenteita kuin digitaalisia, sillä analogisista äänitteistä puuttuvat digitaalisissa usein olevat ylikorosteiset sävyt ja harmonisten yläsävelten virheellinen tuottaminen digitaalisten äänitysstudioiden tuotantotekniikassa. Pahimmillaan sen seurauksena syntyi kuuntelukelvottomia CD-versioita vanhoista analogisista musiikkitallenteista. Striimatusta musiikista puolestaan on poistettu lähes kokonaan ylä- ja alasävelet eli musiikkivirta on kompressoitu, jotta sen siirtämiseen ei tarvita ”liian” suurta kaistaleveyttä. Tämä tuhoaa ja surkastuttaa musiikin taustamuzakiksi.

 

Digitaalisuutta puolsi 10 vuotta digitaaliseen radiotekniikkaan tutustumiseni jälkeen silloinen työtoverini Helsingin ja Suomen johtavassa elektroniikkakomponentteja tavallisille kuluttajille myyvässä Helsingin keskustan myymälässä. Hän oli edelläkävijä, sillä digitaalitekniikka oli vielä nuorta eivätkä eräät sen tärkeimmät sovellutukset, kuten jokamiehen ja -naisen tietokoneet olleet saavuttaneet massatuotantovaihetta.

 

Tiemme veivät eri suuntiin. Työtoveristani tuli esitystekniikan ekspertti, minusta kirjallisuus- ja kirjastoammattilainen.

 

Työpaikassani komponenttimyymälässä oli integroitujen mikroprosessoripiirien ohella tarjolla edullisia näppäinkytkimiä kokeilijoille, jotka olivat 1970-luvun loppupuolella kehittämässä pientietokoneita markkinoille tulleiden edullisten mikroprosessoripiirien ympärille. Näppikset syntyivät halvoista palautuvista painokytkimistä tietokoneiden prototyyppeihin, mutta ne koneet eivät päässeet tuotantoon. Niiden tarkoitus oli olla opiksi tekniikan opiskelijoille, jotka olivat intohimoisen innostuneita kehittämään moneen tarkoitukseen soveltuvia, uuteen mikropiiritekniikkaan perustuvia laskentakoneita ja prosessoreita teollisuusautomaation tarpeisiin.

 

Tietokoneiden ja digitaalitekniikan vastaanotto on ollut vaihteleva. Kotioloissaan tietoteknisiä impulsseja vastaanottanut ja digitaalista tekniikkaa käyttävien laitteiden vaikutuspiirissä kasvanut sukupolvi kehitti aikanaan järkevän kokoiset puolijohdetekniikalla toteutettuihin integroituihin piireihin perustuvat koti- ja ammattitietokoneet ja kannettavat läppärit. Tekniikka hienostui ja sitä opittiin pakkaamaan yhä pienempään tilaan, ja tänä päivänä useat tablettitietokoneet, minitabletit ja älypuhelimet ovat suorituskykyisempiä kuin 1990-luvun alkupuolen parhaat toimistotietokoneet.

 

Ict-maailman perustaitojen omaksuminen on ollut 1990-luvulta alkaen hidaste uuden tekniikan käyttöönotossa. Jatkuvasti kehittyvät ohjelmat, käyttöjärjestelmät ja rauta (hardware) eli laitteet itsessään, ovat olleet ennen 1970-lukua syntyneille sukupolville haastava ohjelma- ja käyttöjärjestelmäviidakko, joka on ollut pakko omaksua selviytyäkseen työelämässä, jossa ict-yritykset ovat tehneet parhaansa saadakseen omat tuotteensa käyttöön ennen kilpailijoita.

 

Lukemaan oppiminen oli pelottava askel otettavaksi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen veljessarjalle, ei vähiten opettajan pelottavuuden vuoksi. Mutta lukemisen tosiasiallisesti avaama ääretön maailma oli rannattomuudessaan vielä suurempi pelote.

 

Entäpä sitten tietotekniikan omaksuminen jokapäiväiseen käyttöön? Sen pelotusvaikutus on ennen 1970-lukua syntyneille sukupolville yhtä lailla voimakas este digitaalisen kommunikaatiotekniikan, tietokoneiden ja ohjelmistojen avaaman loputtoman laajan uuden maailman avaamisen vuoksi.

 

Pelko on osin aiheellinen. Sovelluskehittäjät tekevät leipätyötään ja keksivät peliteknologisten luomusten ohella päivittäin tuhansia uusia ohjelmasovelluksia, tapoja käyttää digitekniikkaa ”työnteon helpottamiseksi” aiheuttaen tosiasiassa sen vaikeutumista, koska (Antti Tuiskun Mä hiihdän -kappaleen sanoja soveltaen – Antti Tuisku, Warner Music Finland) mäen jälkeen on uusi mäki ja vielä senkin jälkeen uusi mäki. Työelämässä tavallinen palkannauttija joutuu hiihtämään tähän mäkiseen maastoon tahtomattaan, ja hengästyminen ja lähes nääntymys seuraa ict-ammattilaisten kovan kilpailun seurauksena, kun työntekijöiden kiusaksi firmojen ict-asioista vastaavat hankkivat jatkuvasti uusia ohjelmia, ohjelmistokokonaisuuksia ja sovelluksia ict-yritysten myyntimiesten painostuksesta. ”Jotta ette jäisi kehityksessä jälkeen.”

 

Tämä oravanpyörä on ollut käynnissä jo lähes neljä vuosikymmentä. Eikä loppua näy sille piinalle, jota työntekijät joutuvat kärsimään, ”jotta yritys ei jäisi kehityksessä jälkeen”. Surkuhupaisaa. Ilman riittävää opastusta ja koulutusta tavallinen rivityöntekijä laitetaan tietoteknisten uudistusten koekaniiniksi ja toteuttajaksi yrityksissä.

 

Jotakin hyvää tässäkin tilanteessa on. Mitä tehokkaammin työt saadaan tehtyä, sitä vähemmän ihmiskunta käyttää raaka-aineita ja energiaa. Työn tehostamisen vuoksi joudumme kaikki kokemaan tietotekniikkajättiläisten ylläpitämää uudistamisen nopeutta – jotta maailmamme voisi pelastua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Usein ongelmana on, että edes niitä 90-luvun tekniikoita ei hallita. Yleisesti on vallalla käsitys, jonka mukaan kaikki yli 10 vuotta vanha on täysin vanhentunutta ja pois käytöstä. Kuitenkin pohjimmiltaan juuri mikään ei ole olennaisesti muuttunut vuosikymmmeniin. Käyttäjän ja laitteen väliin on vain tungettu kymmeniä miljoonia rivejä koodia.

Ohjelmistokulttuuri on toki muuttunut. Ennen oli helppo löytää valmiita ohjelmia, jotka tarjosivat ratkaisun johonkin tarpeeseen ja sillä selvä. Nykyään vallalla on Messias-kompleksi, yritetään ratkaista kaikki maailman ongelmat ja yhdistää kaikki mahdollinen samaan läjään. Kun vielä kaiken pitäisi toimia yhdestä napista, tulos on lähinnä ohjelmisto, joka ei tee mitään hyvin, jos edes toimii. Ja tietysti mitä enemmän palikoita, sitä helpommin jokin hajoaa.

Kaikenlaisten turhanpäiväisten uusien ohjelmistojen ostelun sijaan kannattaisi laittaa rahaa koulutukseen ja harjoitteluun, jotta työntekijä:
A) tuntee ja osaa käyttää laitteita yleisesti riittävän hyvin
B) osaa käyttää ja jopa ymmärtää edes nykyisiä ohjelmia tehokkaasti

Tietojenkäsittelytaidothan lähinnä heikkenevät nykyään kun kaikki on pelkkää mysteerisen ruudun kliksuttelua ja tökkimistä.

Terho Nikulainen

Minua ovat ihmetyttäneet nykyiset toistuvat it-järjestelmien kaatumiset ja toimintahäiriöt alkaen VR:n ja liikepankkien systeemeistä pienempiin järjestelmiin.

Jatkuvat päivitykset näyttävät toisinaan olevan yhteydessä näihin toimintahäiriöihin, sillä usein ne ilmaantuvat samoihin aikoihin kun on julkaistu jokin suuri järjestelmäpäivitys. Tuollaisia järjestelmiä kaatavia häiriötilanteita ei saisi olla, koska ne vaikeuttavat lukuisten kansalaisten elämää, liikennöintiä ja tietoliikennettä.

Terho Nikulainen

Emmehän me enää tulisi tietenkään toimeen ilman digitaalisen tekniikan tuomaa lisää teknologian mahdollisuuksiin täyttää olemassaolevia ja tulevia tarpeita yhteiskunnan toimintojen sujumiseksi.

Kouluttamisen ja opetuksen painottaminen digitaalisuuden yleisominaisuuksiin ja tietokoneiden käytön ja tietoteknisten järjestelmien kokonaisuuksien ymmärtämiseen, vähentäisi varmasti nykyisiä ongelmia, kuten järjestelmien kaatumiset ja vaikeasti paikannettavat viat VR:n kulunvalvontajärjestelmässä sekä lennonvalvonnan järjestelmissä ovat olleet meillä ja muualla.

Koodauksen opiskelun ohella tai sijaan tulisi kouluttaa ymmärtämään myös kokonaisia järjestelmiä ja sitä, miten yksittäiset osat ja ominaisuudet järjestelmissä vaikuttavat koko järjestelmään. Yksityiskohtien asiantuntijuuden lisäksi tarvitaan useampia kokonaisuuksien ymmärtäjiä.

Toimituksen poiminnat